Etusivu » Drama » Pari sanaa nykyajan teatteritaiteesta

Pari sanaa nykyajan teatteritaiteesta

  • Lähetetty: marraskuu 20, 2018
  • By:  
  • Categories: Drama 
  • Kommentit pois päältä artikkelissa Pari sanaa nykyajan teatteritaiteesta

Kuten kaikki muutkin alat, teatteri muuttuu ja kehittyy ajan myötä koko maailmassa. Tänä päivänä on olemassa erilaisia genrejä, joita antiikkiaikana ei voinut kuvitellakaan, ja toisaalta jotkut vanhoista teatterin tyylilajeista jäivät vuosisatojen aikana kulissien taakse vapauttaen näyttämötilaa uusille keksinnöille. Esimerkki lavoilta häipyneestä lajista on fliakit, joita järjestettiin Antiikin Kreikassa kansanesityksinä 300-400-luvulla eaa ja joiden juoni on ollut improvisoitua vitsiä jumalien ja sankareiden hauskanpitoseikkailuista. Suomessa nykytaiteen teatteri on edustettuna melko kaikkialla, sillä Suomen teatteri on hyvin nuorta muuhun maailmaan verrattuna ja sen pitää olla rohkea ja etsivä kehittyäkseen samaan tahtiin ympäröivän teatteritaiteen kanssa. Tämän päivän Euroopassa on kasvanut uusia tyylejä, joista osa on Suomessa jo omaksuttu ja osan on vielä saavuttava maan näyttämöille.

Uusi Draama Ja Vanhat Klassikot

Perinteinen, klassinen draama ajoittuu yleensä tapahtumillaan menneisiin vuosisatoihin. Tällaisissa näytelmissä pohditaan ja esitetään edellisten sukupolvien reaalimaailmaa useimmiten aateliston tai vastaavan eliittitason elämän suodattimen läpi. Uusi draama on toisenlaista: se on nykyajan totuutta, jossa ovat läsnä meidän sukupolven ongelmat ja haasteet, moraalikysymykset ja psykologiset sekä taloudelliset aiheet. Uusi draama voi tuoda esille esimerkiksi kehitysmaiden ongelmat ja sademetsien tuhoaminen kuten myös nuorten ihmisten työ-, opiskelu- ja uramietteet, joiden läpi jokainen meistä ainakin jossain vaiheessa kulkee. Näissä näytelmissä ei ole kiellettyjä aiheita, ja niiden ohjaajat käsittelevät näyttämöillä joskus sellaisiakin asioita, joista ei ole tapana puhua ääneen – ei yleisesti eikä edes kotona. Kevyempi uuden draaman versio on klassikoiden ajanmukaistaminen, jolloin juoni ja henkilöt säilyvät pääpiirteisesti alkuperäisinä, mutta tapahtumien aika ja paikka muuttuvat esimerkiksi 1860-luvun Virginiasta 2020-luvun Haminaan.

Uusi Draama Ja Vanhat Klassikot

Oudommasta Päästä

Yksi nykytaiteen piirteistä on se, että välillä se tuntuu erittäin oudolta eikä sen viesti ole välttämättä edes teoksen tekijän ymmärrettävissä. Tämä koskee musiikkia, kirjallisuutta, elokuvatuotantoa ja teatteriakin. On olemassa niin sanottuja performance-esityksiä, joiden juoni on aina outoa ja välillä jopa puuttuu kokonaan: esityksissä keskitytään nykytaiteen muotoilemiin lavasteisiin ja näyttämöllä tapahtuvaan toimintaan enemmän eettisellä kuin juonellisella otteella. Esimerkkinä tällaisista performance-esityksistä voi olla ilta teatterissa, kun näyttämölle ilmestyy oudon näköinen henkilö kummallisissa vaatteissa ja näyttää katsomoon erilaisia valokuvia, minkä jälkeen lähtee ja esitys päättyy. Joskus se voi olla yhden ihmisen monologi, jossa hän itkee, nauraa, tekee erilaisia temppuja lavalla ja esittää yksittäisen henkilön moraalikonfliktia – tai tavallisen ihmisen laiskoja viikonloppumietteitä.

Oudommasta Päästä

Vielä yksi teatterin nykytaiteen muoto on taiteilijoiden esitykset, joissa taide syntyy näyttämöllä katsomon edessä. Esityksiin kuuluu sekä kuvataidetta että teatteria eri muodoissa niin, että teksti korvataan joko melkein tai ihan kokonaan taiteen eri kielillä: musiikilla, piirtämisellä valkoiset lavasteet täyteen, valonäytöksillä, erilaisilla akrobatian tempuilla – ja näyttelijät ovat kyseisissä esityksissä läsnä enemmän tunnelmaa varten kuin luomassa koko tapahtumaa.

Koreografiset Näytelmät

Kun ooppera on musiikin avulla viestivä teos, koreografinen näytelmä kertoo juonen tanssin välityksellä. Koreografinen näytelmä on oma erillinen taiteen muoto, joka ei kuitenkaan ole balettia tai nykytanssia vaan liikkeillä toimivaa kokonaisuutta: siinä sanat korvataan liikkeillä, puvuilla, erilaisilla tehosteilla, sopivalla musiikilla ja tietysti näyttelijöiden eleillä ja ilmeillä. Tyyliä ja kauneutta täynnä skenografia, missä maskeeraajalla, puvustajalla ja lavastussuunnittelijalla on ehdottoman tärkeät roolit, kaappaa katsomoiden suosiot eri puolilla maailmaa ja kehittyy uutena teatterin tyylilajina.

Nykyajan taide on aina ollut vaikeaa minä tahansa aikoina, ja sitä se on tänäkin päivänä. Kuitenkin kun käy tutustumassa siihen tarpeeksi usein taiteen eri kielillä ilmaistuna, sen ymmärtäminen ja siitä nauttiminen käy yhä helpommaksi ja klassikot eivät enää tunnukaan joka taidetyylin kulmakiveltä: tilaa on vapautettava uudelle taiteelle sekä näyttämöillä että omassa mielessä.