Etusivu » Drama » Suuri ei tarkoita parasta

Suuri ei tarkoita parasta

Maailman parhaiksi teattereiksi luokiteltuihin taloihin kuuluu yleensä jotain suurta, eleganttia ja hienoa: James Bond -elokuvien kaltaista tunnelmaa, pehmeitä punaisia samettisia nojatuoleja, painavia verhoja, tummaa parkettilattiaa ja kullan väristä viimeistelyä sekä tietysti klassikkonäytelmiä.

Suuri ei tarkoita parasta

 

Nykytaiteen ilmaisuvapaus on kuitenkin saamassa teatterit kehittymään uuteen suuntaan: uusi draama ja hipstereiden sukupolvi toimivat erinomaisena tandemina luomassa uutta taidetta, jossa teatteriin ei kuulu mitään ulkopuolisia tekijöitä vaan kaikki tarpeellinen löytyy itse näytelmästä, oli se esitetty missä tahansa tiloissa. Itse huomasin vasta viitisen vuotta sitten, että pienistä teattereista saa enemmän tunnetta ja vaikutusta irti kuin valtavan suurista ja hienoista teatteritaloista, jotka toimivat usein valtakunnan laitoksina ja joiden taiteen aitous herättää välillä isompiakin kysymyksiä.

Avoimet Ovet: Tunne, Aisti, Oivalla

Helsingin Erottajalla sijaitseva Avoimet Ovet -niminen teatteri tekee todellakin sitä taidetta, joka saa katsomon tuntemaan, aistimaan ja oivaltamaan teatterin manifestin mukaisesti. Teatteri Avoimet Ovet on perustettu jo vuonna 1994, kun näyttelijä Liisi Tandefelt laajensi tekemistään tukemaan kiertuetoimintaansa. Avoimien Ovien ensimmäinen tila löytyi vasta vuonna 1997 tyhjästä pankkisalista, missä tapahtui teatterin ensimmäinen esitys jo vuonna 1998. Teatterin perustaja oli omassa teatterissaan toiminut sekä näyttelijänä että lavastajana, pukusuunnittelijana ja muina teatterin ammattilaisina, luoden sekä omia esityksiä että kutsuen vieraita teatteriryhmiä esiintymään. Runous ja klassinen musiikki olivat Tandefeltin teatterissa vahvasti läsnä. Vuonna 2003 perustaja jäi eläkkeelle ja teatteri sai uuden taiteellisen johtajan Heini Tolan, joka jatkaa teatterissa tänäkin päivänä.

Avoimet Ovet: Tunne, Aisti, Oivalla

Toisenlaista Kulttuurielämystä

Teatterimaailmassa on olemassa ikuisia klassikoita, joita vain laiska ohjaaja ei ole vielä toteuttanut: Anna Karenina, Hamlet, Kolme Sisarta – luettelo on pitkä. Pienemmissä teattereissa tapahtuu yleensä jotain muuta, kun siellä pohditaan sekä tätä päivää että vanhoja klassikoita, mutta uudesta näkökulmasta. Niin Avoimissa Ovissakin on olemassa näytelmä nimeltään Eino Leinon eksät, jossa hänen lukuisilla muusilla on todellakin sanottavaa. Tällaisissa teattereissa työryhmät oikeasti uskaltavat tehdä ja muuttaa, puhumattakaan siitä että kyseisen teatterin näyttämö on tavanomaisesta järjestelystä poiketen sijoitettu keskelle salia. Oman kokemuksen perusteella veikkaisin, että nykyajan pienemmät teatterit tekevät niin syvätunteisia esityksiä juuri uskalluksensa ansiosta, kun niitä ei rajoita tietty klassikon skenaario tai hienosti pukeutuneen yleisön odotukset.


Toisenlaista Kulttuurielämystä

Enemmän Kuin Vain Näytelmiä

Pääkaupungin vanhemmista kortteleista, Iso Roobertinkadulta löytyy paikka, jota on vaikea sanoa pelkäksi teatteriksi. Paikan nimi on Teatteri Ilmi Ö., jossa porukka harjoittaa laajaa teatteriin liittyvää toimintaa: eritasoisten esitysten lisäksi sieltä saa hankittua laajan oppimäärän mukaista opetusta teatteritaiteesta niin lapsille kuin nuorillekin, teatteri osallistuu yleisötyöhön toteuttamalla erilaisia projekteja ja myös osallistava teatteri on osa Ilmi Ö:n toimintaa. Itse teatterin henkilökunta sanookin paikkaa todelliseksi teatterihybridiksi erilaisine teatterityön muotoineen ja niiden yhdystelmineen. Teatterin taidehankkeita ovat muun muassa Luontokosketus, joka on nimitetty ympäristötaidehankkeeksi ja kertoo perheiden pienemmille mahdollisuuksista vaikuttaa ilmastonmuutokseen, ja Muovipussimeri, joka on siirtyvä kokemuksellinen esitys merestä, muovista ja meren eläimistä. Edellä sanottujen pohjalta voikin jo ymmärtää, että kyseinen teatteri käyttäytyy ympäristöä kohtaan vastuullisesti ja kunnioittavasti, mikä kuuluukin jokaisen nykyaikaisen toiminnan perusajatuksiin.