Etusivu » Drama » Taiteesta ammatiksi

Taiteesta ammatiksi

Ennen kuin huippuluokan näyttelijöistä on tullut niitä ammattilaisia, mitä he ovat, kului vuosia opiskeluja, harjoituksia ja raskasta työtä, usein myös toisen raskaan työn ohella. Näyttelijän työ ei ole pelkkää lavalla seisoskelua ja pukujen sovittamista, ja roolejakin tulee sieltä sun täältä: välillä näytelmän sankari ei ole yhtään sitä, mitä haluaisi olla itse näyttelijä, ja toisin päin. Opinnot, harjoitukset ja itse työ ovat kaikki raskaita, mutta kun siihen rakastuu – niin rakastuu.

Opiskelun Prosessi Suomessa

Usein kaikki alkaa jo peruskoulusta, missä oppilaille tarjotaan valinnaisaineita ja on hyvä onni, jos valikoimassa sattuu olemaan teatteritaide, näyttelytaito tai millä tahansa muulla nimellä esiintyvä, kunhan tavalla tai toisella oikeaan teatteriin liittyvä vaihtoehto. Jos lapsi on jo päiväkodista asti kiinnostunut näyttelystä ja se sujuu häneltä päivän pienissä valehteluissa hyvin, miksi ei lähdettäisi antamaan lapselle mahdollisuutta? Koulun valinnassa tämän voisi ottaa huomioon, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä. Jos lapsi on ollut varma tulevasta lentäjän työstään lukioon asti ja teatterihimo paljastui hänelle itselleen vasta siinä vaiheessa, vaihtoehtoja vielä on – ja monia.

Opiskelun Prosessi Suomessa

Olisi tietysti mahtavaa, jos jokainen meistä tietäisi tulevan ammattinsa jo lapsuudesta asti eikä päätös vaihtuisi kertaakaan. Olisi se toisaalta myös tylsää, mutta varmaa ja tasaista. Joka tapauksessa, paras reitti tulla näyttelijäksi kulkee taidepainotteisen peruskoulun ja ammattikoulun teatterilinjan kautta, jolloin tulevalla lavan työntekijällä on jo kova pohja alla jatkaakseen yliopistossa, jos sille on silloin vielä tarvetta. Eri ammattikoulut tarjoavat erilaatuisia ja -painotteisia teatteritutkintoja, joista voi valmistua sekä näyttelijätyön aloittelijaksi tai muunkin teatteriammatin edustajaksi, mikä saattaakin olla mielenkiintoisempi vaihtoehto kuin pelkkä lava- ja harjoitustyö.

Paikka, Johon Pyritään

Suomessa on kaksi paikkaa, jotka ovat teatterialan koulutuksen ehdottomia ykkösiä kumpikin. Toinen sijaitsee Helsingissä ja on nimeltään Teatterikorkeakoulu, ja toinen on Tampereen yliopisto, joka tarjoaa teatteriopintoja yhtä vakavalla tasolla kuin tekniikankin alalla. Itse asiassa, kumpikin yliopisto tarjoaa paljon enemmän kuin näyttelijäksi pyrkimistä, joten kannattaa tutustua niiden kotisivuihin oikein tarkkaan ja mieluiten lukea vielä jotain netistäkin ennen kuin varmistutaan, että halutaan opiskella juuri näissä laitoksissa. Teatterikorkeakoulujen pääsykokeista ja esityksistä on olemassa kokonaisia legendoja, joiden mukaan siellä leikataan ihmisiltä jäseniä ja opiskelemaan pääsevät eniten kidutuksia kestäneet. Asia ei ole kuitenkaan ihan näin, ja jos on varmuutta omasta lahjakkuudesta, pääsykokeet ovat ainakin yhden yrityksen arvoisia. Niiden systeemille on tavanomaista se, että pyrkijät karsitaan vaiheittain: niin, että pääsykoeprosessi kestää useamman päivän ja pyrkijä saa aina edellisen päivän iltana tietää, tarvitseeko hänen tulla huomenna jatkamaan vai voiko hän lähteä baariin epäonnistumista itkemään.

Paikka, Johon Pyritään

Vaikka näyttelijän työ on sekä fyysisesti että henkisesti raskasta, pyrkijöitä ammattiin riittää sekä ammatti- että korkeakouluissa. On olemassa myös maksullisia opinto-ohjelmia sekä yliopistojen että erilaisten kuntien ja yhdistysten järjestäminä, jos tuntuu, että hienomman koulun raati ei ymmärrä taiteesta mitään ja teki väärän valinnan tai kun oma valintakoe-esitys on mennyt täysin pieleen. Maksullinen ohjelma on kuitenkin hyvä vaihtoehto vain silloin, kun on oikeasti varmuutta ja himoa tulla näyttelijäksi, ja sen ratkaisee puolestaan jo oma lahjakkuus: vaikka ohjelma maksaisikin satoja tuhansia, kukaan ei pysty tekemään täysin teatteriin soveltumattomasta ihmisestä näyttelijää. Toisaalta, kun onnistuu usean epäonnistumisen jälkeen ja saa kehuja tulevasta omasta teatterista… Teatterinäyttelijän työ pitää sisällään paljon enemmän kaikkea, kuin siitä kuvitellaan. Näyttelyn lisäksi jopa akrobatiaa ja teatterimiekkailua, mutta jos sekin kelpaa – ovet ovat auki.