Etusivu » Drama » Teatterin positiivinen vaikutus elämäämme

Teatterin positiivinen vaikutus elämäämme

  • Lähetetty: marraskuu 18, 2018
  • By:  
  • Categories: Drama 
  • Kommentit pois päältä artikkelissa Teatterin positiivinen vaikutus elämäämme

Washingtonin teatterin sivuston päätoimittaja haastatteli Woolly Mammoth -teatterin taiteellista johtajaa Howard Shalwitzia Woollyn ”Illallinen lavalla” -tapahtumassa. Hänen kertomuksensa teatterin merkityksellisyydestä selittää, miksi on helppoa inspiroitua teattereista, artisteista ja kaikenikäisestä yleistöstä. Shalwitz kertoo tulevansa lääkärisuvusta, minkä vuoksi hän aloitti itsekin lääketieteen opiskeluilla yliopistossa, ajautui kiertotielle filosofian pariin, sen jälkeen opettamiseen ja lopulta teatteriin.

Hän vitsailee, että hänen uravalintansa eivät pelkästään menneet jatkuvasti alamäkeen hänen äitinsä näkökulmasta, vaan hänelle kehittyi myös moraalinen ongelma: tekeekö hänen valitsemansa ammatti teatterin saralla arvokkaan vaikutuksen maailmaan verrattuna kaikkiin niihin ammatteihin, jotka hän jätti taakseen? Hän kertoo tämän mietteen jääneen hänen mieleensä, koska hän joutui laatimaan seitsemän syyn listan, miksi teatterilla on merkitystä, ja hän haluaa jakaa tämän listan sisällön myös muille.

Teatteriesitys

Teatteriesitys

Teatterista ei ole harmia

Teatteri on yksi niistä harvoista ihmisten harrastuksista, joka ei oikeastaan vahingoita ketään tai mitään (ehkä korkeintaan hiilijalanjälkeä, mutta se jätetään nyt huomioimatta). Kun ihmiset ovat mukana tekemässä tai seuraamassa teatteriesitystä, tai itse asiassa mitään taiteellista esitystä, he eivät ole osallistumassa sotaan, syrjintään, rikoksiin, puolison pahoinpitelyyn, juopotteluun, pornografiaan tai mihinkään muuhun sosiaaliseen tai henkilökohtaiseen paheeseen, joita voisimme muuten harjoittaa. Jo pelkästään tästä syystä, mitä enemmän aikaa ja energiaa me yhteiskuntana omistamme teatterille ja taiteelle, sitä paremmin meillä menee.

Toisekseen teatteri on sivistynyt ilmaisukeino ihmisen perustarpeesta, jota joku voisi kutsua vaistoksi, imitoida ja toisintaa tarinoita itsellemme ja muille sekä luoda tarkoituksellisuutta tarinankerronnan ja metaforien kautta. Näemme tämän vaiston lasten ilmaisussa, kun he leikkivät oikeita tai kuviteltuja hahmoja ja tapahtumia. Meillä on todisteita, että teatterin kaltaisia rituaaleja on ollut olemassa joissain kaikista vanhimmista sivilisaatioista, jo kauan ennen länsimaisen teatterin perusteiden valamista antiikin Kreikassa. Joten teatterilla on lähtökohtaisella tasolla merkitystä, sillä emme voi sille mitään. Se on osa ihmisyyttä.

Teatteri myös tuo ihmisiä yhteen. Että teatterinäytös voi toteutua, sadasta jopa tuhansiin ihmisiin on kokoonnuttava yhteen paikkaan parin tunnin ajaksi ja tuijotettava yhdessä todistaen ja pohdiskellen tapahtumaa, joka voi olla kaunis, hauska, koskettava, ajatuksia herättävä tai toivottavasti ainakin viihdyttävä. Ja aikakautena, jolloin suurin osa kommunikaatiostamme tapahtuu ruudun ääressä, yhteen kokoontuminen teatterissa on itsessään jotain merkityksellistä.

Nykyään suuri osa kulttuurillisista ja viihteellisistä harrastuksistamme on siirtynyt mobiililaitteiden ja tietokoneiden ruuduille. Luemme kirjoja digitaalisilla lukulaitteilla emmekä käy enää kirjastossa, kasinolla käymisen sijasta pelaamme pokerstars kasinon kaltaisilla nettisivustoilla ja katselemme suuren osan elokuvista suoratoistopalveluista. Mutta teatteri on pakko kokea paikan päällä osana suurta yleisöä.

Teatteri kertoo konflikteista

Teatteri mallintaa meille omalla tavallaan julkista keskustelua, joka löytyy demokraattisen elämän ytimestä, ja kasvattaa taitojamme kuunnella erilaisia keskustelun tai väittelyn osapuolia ja tuntea empatiaa kanssaihmistemme ongelmien suhteen, olipa heidän näkemyksensä millaisia tahansa. Kun katsomme näytelmää, opimme mitä tapahtuu, kun konflikteja ei ratkaista, ja mitä tapahtuu, kun ne saadaan ratkaistua.

Me kehitämme oman kykymme kuvitella lopputuloksen erilaisista valinnoista, joita saatamme tehdä henkilökohtaisissa elämissämme ja poliittisissa elämissämme. Ei ole yllättävää, että sortavissa yhteiskunnissa teatteri on usein kulkenut samassa linjassa vapautta ja avoimuutta ajavien liikkeiden kanssa. Etelä-Afrikassa teatterilla oli rooli taistelussa apartheidiä vastaan, Tšekkoslovakiassa näytelmäkirjailijasta tuli uuden demokratian johtaja. Jos kansanedustajat ja ministerit kävisivät teatterissa useammin, asiat saattaisivat olla paremmin politiikan saralla.

Sekä teatterin tekeminen että sen seuraaminen tukevat koulutusta ja kirjallisuutta. Hahmojen keskinäisen keskustelun seuraaminen teatterissa on haasteellista, se vaatii terävää huomiokykyä, nopeita henkisiä vaihdoksia ja sujuvaa kielitaitoa. Teatteri opettaa meille inhimillistä motivaatiota ja psykologiaa.

Historiallisten näytelmien kautta saamme oppitunteja johtajuudesta ja hallinnosta. Nykyaikaisista näytelmistä opimme kuinka ihmiset ja kulttuurit eroavat omasta kulttuuristamme eri maissa tai eri osissa omaa maatamme. Tutkimuksissa on havaittu, että teatterin tekemiseen osallistuvat oppilaat menestyvät paremmin koulussa. Näytelmien tekeminen yhdessä saa lapset tulemaan myös ulos kuoristaan ja auttaa heitä sosialisoimaan tuottavalla ja terveellä tavalla.

Teatteri toimialana vaikuttaa talouteen ja toimii erityisessä roolissa epäsuosittujen asuinalueiden herättämisessä henkiin. Tämä on nähty esimerkiksi Yhdysvalloissa ja siellä Washingtonissa. Eri alueille avattujen teattereiden jälkeen yleisöä alkoi virrata alueelle, uusia ravintoloita avattiin, saatiin luotua uusia työpaikkoja, kaupunki ehosti kävelykatuja ja aiemmin synkät ja kielletyt kadut muuttuivat eloisiksi toimintakeskuksiksi. Tämä kuvio on toistunut ympäri Yhdysvaltoja ja ympäri koko maailmaa.

Teatteri

Teatteri

Teatteri saa meidät ajattelemaan

Lopuksi seitsemäs asia, joka osoittaa teatterilla olevan merkitystä – ja tämä koskee enemmän tietynlaisia teattereita kuin muita – on se, että teatteri vaikuttaa siihen, mitä ajattelemme ja tunnemme omasta elämästämme, ja kannustaa meitä tarkastelemaan itseämme, omia arvojamme ja omaa käytöstämme.

Shalwitz kertoo, että paras hänen kokemansa esimerkki tästä tapahtui Woolly Mammoth -teatterissa esityksen jälkeisessä keskustelussa, jolloin eräs nainen kertoi, että eräs teatterin esittämistä näytelmistä sai hänet ja hänen miehensä päättämään, että heillä oli avioliitossa vakava ongelma ja että heidän oli haettava keskusteluapua. Hän oli tyytyväinen voidessaan kertoa, että he olivat yhä yhdessä ja onnellisempia kuin aiemmin tämän ansiosta. Aivan näin konkreettisia tarinoita ei tienkään kuule ihan joka päivä.

Mutta yleisellä tasolla yksi teatterissa käymisemme syistä on verrata omia elämiemme lavalla esitettyihin elämiin ja kuvitella, millaista elämämme olisi heidän saappaissaan. Ja tästä on hyvin lyhyt matka sen havaitsemiseen, että kenties minun täytyisi muuttaa jotain omassa elämässäni. Eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä kirjoittavan välittämän viestin kanssa. Kenties näytelmässä on kiivas perheillallinen, jossa käydään poliittista vääntöä, mutta sinulle tulee siitä mieleesi järjestää pitkästä aikaa illallinen perheesi kanssa.